7.7.2007 - 3. Ajopäivä
Sapulpa, Oklahoma. Super 8 motelli. Päivän ajomatka 287 mailia. Kokonaismatka 814 mailia. Lähtö 9:30 ja perillä 20:45.
Ajaminen sujui hyvin. Kävimme Joplinissa syömässä. Rumaa seutua ainakin sen tien varrella mitä ajoimme. Pelkkää autokauppaa ja muuta liikeyritystä. Asuinalue minkä kautta poikkesimme oli perussiisti amerikkalainen paikka. Suoraviivaisia teitä ja hiljaisia taloja. Päivän matkalle mahtui myös paljon pikkukyliä joiden läpi ajoi viidesäs minuutissa.
Aamulla ajoimme puuduttavan, noin 35 mailin, suoran Halltownista (asukasluku 189) Cartervilleen ja saimme väistellä muutamia tietä ylittäviä kilpikonnia.
Ajoreittimme seurasi Route 66:n mukaisesti pikkupätkän Kansasin puolella. Muistaakseni noin 14 mailia. Kansasissa pysähdyimme vanhalle sillalle pitämään juoma ja kuvaamistaukoa. Tulsan (OK) kiersimme kaupungin laitamilta. Näimme jonkun paikallisen katupyöräporukan kiihdytyskilpailut sekä karua teollisuusaluetta. Saavuimme motellille ja menimme heti kamojen purkamisen jälkeen haisevina, likaisina ja hikisissä vaatteissa viereiseen Freddie’s Steaks bar b que -mestaan syömään.
Ravintolassa oli töissä mainio Paul –niminen vahempi mies. Kun kysyttäessä kerroimme olevamme Suomesta pysähtyi Paul hetkeksi mietteliään näköisenä. Oletimme että kaveri ei tiedä koko maasta mitään mutta sitten hän kaivoi jostain muistinsa syövereistä sanan ”kiitos”. Yllättävä veto. Kuulemma siellä poikkeaa enemmänkin suomalaisia motoristeja. Opetimme Paulille pari sanaa lisää. ”Finished” = ”valmis” ja ”beer” = ”kalja”. Seuraava suomalainen porukka saa yllättyä siitä kalja-sanasta sit vuorostaan.
Päivän ajomatka toi meidät Missourista Kansasin kautta Oklahomaan. Maaston muuttumisen huomaa selkeästi jo näiden kolmen päivän aikana.
Jonin HD alkoi loppupäivästä käydä aika laiskana. Oletettavasti se kävi vain liian kuumana tai jotain. Vaikea sanoa. Nämä Amerikan laatuvehkeet eli HD:t olivat muutenkin pudotelleet osia alkumatkan aikana. Jonilta jäi jonnekin yksi talakuukun lukko ja meikäläisen Road Kingistä irtosi tekapenkkiläisen selkänoja jo Springfieldistä lähdettäessä.
Äijät haisevat karmealle ja nyrkkipyykätyt vaatteet ovat kosteina ties kuinka monetta päivää. Hyvä fiilis silti.