11.7.2007 - 7. Ajopäivä
Gallup, New Mexico. Päivän ajomatka 283,3 mailia ja kokonaismatka 1903 mailia. 7. päivä prätkän päällä. Lähtö aamulla noin 9:00 ja perillä n. 20:00.
Lähdimme Santa Festä kohti Los Alamosia ja poikkesimme route 66:lta etsimään vuoristomaisemia.
Pysähdyimme n. 6700ft (n 2km) korkeudella pitämään juoma ja kamerataukoa. Jatkoimme Los Alamosiin missä poikkesimme aamiaiselle. Aamiaspaikan edessä oli banjoa soitteleva mies minkä kanssa rupesimme juttusile. Hauska kaveri ja kova soittamaan. Ostin äijältä CDn. Pyysi 15 mutta makosin 20 taalaa. Vähän tippiä katusoittajalle.
Jatkoimme matkaa kohti Jemez Springsiä. Vuoristomaisemat olivat hienoja. Aikaisemman kuivahkon ja niukan kasvillisuuden sijaan olimme nyt keskellä havumetsiä. Ilma oli raikas. Kävimme ainakin 9000ft (n 2700m) korkeudessa. Parhaista maisemista ja paikoista ei valitettavasti saanut kuvia koska kapeille ja mutkaisille teille ei voinut pysähtyä. Osan matkasta ajoimme vanhan metsäpaloalueen läpi. Pidimme tauon Valle Grandessa. Laakso oli muodostunut vuoriston keskelle n. miljoona vuotta sitten tulivuorenpurkauksen seurauksena. Jatkoimme ajelua hienoissa maisemissa.
Jemez Springsin seuduilla matkamaisema muuttui punaisten jyrkkien kallioiden muodostamassa kanjonissa kiemurtelevalla tiellä ajamiseksi. Kasvisto muuttui niukemmaksi.
Tuttuun tyyliin vanha kunnon kuuskutonen katosi ajoittain hiekan sisälle ja jouduimme koukkaamaan tulosuunnan kautta Interstatella.
Bernalillon kieppeillä ylitimme Rio Granden. Söimme hyvät meksikolaiset burgerit ja jatkoimme kohti Albuquergueta. Poikkesimme huviksemme atomimuseossa katsomassa millaisia Hiroshiman ja Nagasakin pommit olivat. Ihmiskunta on outoa porukkaa.
Oikaisimme route 66:n tekemän lenkin ajamalla interstate 40tä pitkin. Aamun pitkä maisemalenkki piti kuitata säästämällä aikaa tässä kohdin. Jatkoimme kohti Gallupia. Törmäsimme umpikujiin ja kesken loppuviin teihin. Route 66 ei ole helppo seurattava New Mexicossa. Keskellä ei-mitään jouduimme sateeseen. Onneksi löysimme melkein samantein huoltoaseman ja pääsimme sateensuojaan.
Huoltoasemalla tapasimme n 6-7 meksikolaista moottoripyöräilijaa. Yhdellä oli japanilainen custom ja muilla BMW:t. Mukavia tyyppejä. Sadekin ohitti meidät siinä meksikolaisten kanssa jutellessa..
Jatkoimme ajelua. Joku intiaanien kauppa mainosti itseään isoilla kylteillä sadan metrin välein. Mainosten määrä täytti jo koomiset mittasuhteet ja ko. kaupan kohdalla oli pakko pysähtyä katsomaan mitä ne kyseiset valtavat alennukset mahtoivat olla. Perusturistikamaa sieltä löytyi kuten epäilimmekin. Kun poistuimme kaupasta näkyi tulosuunnassa sateenkaari. Illalla saavuimme Gallupiin. Ajoimme kaupungin läpi mettimässä mihin majoittua. Valitsimme El Rancho –hotellin. Olihan sekin oma ilmestyksensä. Sisältä paikan tyyli oli western meininkiä. Iso takka, sohvat, puuta ja muutenkin saman tyylistä tavaraa. Luonnollisesti tässäkin paikassa oli yöpynyt kuuluisuuksia ja huoneilla olijoidenkin vanhojan starojen nimiä. Itse hotellin nimestä syntyi heti typerä hokema jota toistelimme toisillemme mitä typerimmillä äänillä.
Söimme illallisen ja menimme baarin puolelle tarkkailemaan menoa. Kaikilta vaadittiin henkkarit kaljan ostamista varten. Paikalliset istuivat baarissa katsomassa isolta screeniltä jotain pellenyrkkeilyottelua ja räkättivät nyrkkeilijöiden toilailuille. Joimme yhdet oluet ja painuimme nukkumaan. Niklas jatkoi painovoimakokeilujaan pyörän kanssa kaksi kertaa päivän aikana. Ei vahinkoja.