13.7.2007 - 9. Ajopäivä (taukopäivä)
13. päivä ja perjantai. Niklaksen takarenkaasta löytyi ruuvi. Pitää onneksi ilmat sisällä. Aamupalalla Wendysillä hampaastani lohkesi pala. Ajelimme päivän aikana vain 13 mailia. Mukavuudenhalu voitti ja ajovarusteena ei ollut kuin lenkkarit, shotsit ja t-paita. Ei kypärää. Ilman kyprää ajaminen on hieman liiankin mukavaa. Ajamisesta saa ihan eritavalla kicksejä irti tuuli hiuksissa.
Kävimme kanjonilla näköalapailalla. Mahtavat maisemat. Ihmiset puhuivat enimmäkseen kuiskaten niitä maisemia katsellessaan. Kävimme Grand Canyon Villagessa syömässä. Veimme prätkät parkkikselle ja menime bussillä (sisältyi alueen pääsylipun hintaan) valitsemamma kävelyreitin lähtöpaikalle. Maisemat olivat taas uskomattoman hienot! Vaelsimme kanjonin raunalla kiemurtelevaa jyrkkärinteistä ja kapeaa polkua tunninv erran alaspäin. Tuttuun tapaan oli taas kuuma ja juomataukoja täytyi pitää vähän väliä. Pidimme jokaikisessä löytämässämme varjopaikassa tauon.
Olimme laskeutuneet kanjonin syvyydestä vasta murto-osan kun pääsimme kävelyretkemme pätäepisteeseen. Pidimme tunnin tauon tuijotellen suurimman osan ajasta äänettöminä maisemia. Alas asti menemiseen kuluisi varmaan päivä tai pari. Ja kanjoniseudun muuhun tutkimiseen saisi tuhrattua varmaan helposti vuoden. Uskomaton paikka. Niin valtava että mittasuhteet ja matkat vääristyivät täysin arvailujen varaisiksi. Poimin matkamuistoksi kiven. Ylöskiipeäminen oli rankkaa mutta selvisimme siitäkin reilussa tunnissa.
Ylöspäästyämme Jonin repusta löytyi Red Bullissa uitettu GPS. Laite inahti pari kertaa eikä enää suostunut toimimaan. Uskollinen ja luotettava matkaoppaamme oli entinen.
Ajelimme pimeässä hotellille. Puutteellinen ajovarustus ei haitannut. Ilma oli raikas. Haimmi Wendysistä sapuskat mukaan hotelille. Koitin korjata pari päviää aiemmin hajonneen radiopuhelimen johtoa mutta varaosaliitin olikin väärän kokoinen. Nyt meillä ei siis ole GPSää ja yksi joutuu ajamaan kuuromykkänä.
Koitimme mennä hotellin uima-altaalle rentoutumaan mutta koko paikka oli täynnä huutavia kakaroita. Palasimme huoneeseen ja tarkistimme aikatauluja. Risto, joka meidän oli määrä tavata Las Vegasissa, ei savukaan samaan aikaan kuin me joten maksamme yhdestä ylimääräisestä huomeesta turhaan. Olisimme voineen kolmestaan ahtautua tuttuun tyyliin yhteen huoneeseen. Vegasin lauantai ilta oli tuplailtainen muihin öihinv errattuna joten Joni soitti ja perui varauksen. Sen jälkeen soitto Expediaan ja rahojen palautuksen perään kysely. Se ei onnistunut eikä rahoja saa takaisin jtoen uusi soitto Luxoriin Vegasiin ja varaus takaisin voimaan. Säätöä.